Testo di 'Vesilahden Veräjillä' di Korpiklaani

Kasvoi kerran kaunis lapsi,
niin yleni Ukon poika,
Kirmu kiivas kassapäine,
Vesilahen vallasmiesi
Nelivuosna nelisteli,
paimenkoiral' kulleroitti,
viisivuosna hevon päällä,
uju yli Kaakilan lahden

Saapu Kirmun kotomaille,
miehenalun majasille,
HJunnun herra, ristimiesi,
kumartaja ristin Kiesun
Hunnun herra puhu paljo,
luikutteli lorujansa,
saarnojansa sepitteli,
uhkasi Ukon omia

Sep' oli liikaa Kirmuselle,
Vesilahen valtiaalle,
suurel' sotipäällikölle,
miekkajalle mahtavalle
Kirmu viisas vallitsija,
laitto säilöihin soturit
Vangitsihe Hunnun herran,
kiinni köytti Kiesun koion

Kirmu näin sanoiksi virkki,
Hunnun herralle huhuili:
"Jatä uskos, liity meihin,
mikäli mielit vielä elää!"
Pelänny ei Hunnun herra,
vielä viipy vaitonaisna,
Kirmun puolesta rukoili,
vaikka puuhun naulittaisi

Sakaselän Naulinkaril',
Hunnun herra unohettiin,
miettimähän, tuumimahan,
kuollako vai eikö kuolla
Yöhyellä pimiällä,
kirjokannel' kuutamolla,
tuli apu tovereilta,
Kiesun kuvan kumartajilta

Hilja-neito kiesulainen,
oli apu Hunnun herran,
lapsi kiinni lautassansa,
saapu kovalle karille
Hilja-neito hiljaa hiipi,
ohi kävi vartijoitten,
vapautti Hunnun herran,
Kerilahen salasaunaan

Kiroeli Kirmu paljo,
kunnei nähny vihulaista,
saaressansa satimessa,
Sakaselän Naulinkaril'
"Miksen kurja kuolettanu,
tappotyötä en tohtinu,'
henkeä vieny Hunnun hrrealt'
kuristanu kalantilaista?"

Kiinni saatiin Hunnun herra,
jälleen jäihe satimehen
Tällä kertaa ainaiseksi,
iäks' ikikuunaiseksi
Hunnun herran käet lähti,
kourat irtos' repimällä,
torsot verta hyrskähteli

Kiristivät kourantyngät,
raual' polttivat valtimot
Siihen suistu Hunnun herra,
väsy vanhus vaivaamasta
Kimun töitä kauhisteltiin,
teko pääty tarinoiksi,
noissa maissa messäsissä,
Vesilahen veräjillä